Omistaja: Mika Ravattinen
Paikkakunta: Vantaa
Autohan on harrastajapiireissä tuiki tavallinen Plymouth Valiant 2D sedan,
pienellä 170cid kuutosella ja kolmelovisella manuaalilla jonka
vaihteensiirto on siirretty rattiputkesta lattialle sekä seiskavarttisella
pikkuperällä. Haettaessa viime kesänä (2011) oli pölyä ehtinyt entisen
navetan vintillä kerääntyä 24 vuotta (kuvat 1,2&3). Kyseisen yksilön osti
setäni Eero vuonna ?80, ja pari vuotta myöhemmin auto maalattiin. Sama
maalipinta koristaa autoa tänäkin päivänä. Eihän se virheetön ole, mutta
minun mittapuulla aivan riittävän hyvä autoon jota on tarkoitus käyttää
kesäisenä käyttöautona, jahka auto saadaan kilpiin. Ja tarkoitus olisi saada
auto kilpiin tulevaksi kesäksi. Kylkiputki on sedän käsialaa, muutoin auto
oli ulkoisesti sedän mukaan melko pitkälti kuvien kuosissa. Olen tätä
nimenomaista yksilöä himoinnut niin kauan kun auto on tuolla meidän mökin
vintillä maannut. Muistan kun joskus nappulana tokaisin faijalle että,
?jonain päivänä mä ostan ton sedältä?, ja faija naurahti takaisin sanoen ?sä
et tota saa ostettua niin kauan ku Ertsussa henki pihisee?. Eikä hän ollut
väärässä, vaikka auto minulle päätyikin. Koska onneksi tuohonkin hommaan
löytyi porsaanreikä... Setä oli nimittäin ?erehtynyt? lupaamaan tuon auton
Tiina-serkulleni kun hän oli noin 5v. ikäinen, ja minun onnekseni setäni on
umpirehellinen ja sanojensa mittainen mies. Eli kaupat tehtiin serkkutytön
kanssa, mutta sedän nimen saaminen luovariin oli oma taistelunsa auton
tunnearvon takia, kun auto paperilla oli kuitenkin vielä sedän omistuksessa.
Nimi kuitenkin saatiin papereihin, joten sekin päättyi onnellisesti minun
kannaltani. Kauppojen ansiosta/takia setä vei tyttärensä tammiston
citymarkettiin "hautajaiskahville". Tammistoon siksi että siellä kahvi
maksoi euron. Ei sillä väliä että sinne joutui ajamaan kaivokselasta. Tuolla
"hautajaisissa" setä oli jossain vaiheessa katsonut kohti kattoa kyynel
silmässä ja sanonut; "okei Kari kyllä sä olit oikeassa, ootko nyt
tyytyväinen?" (viitaten siihen isäni Karin em. kommenttiin auton
myymisestä...) Nämä suvun kesken tehtävät autokaupat osaa joskus olla
hauskoja ja mielenkiintoisia... Parastahan tässä on se, että Eero-setääni
lukuunottamatta, kaikki sukulaiset ovat olleet innoissaan siitä että auto
tullaan saamaan vihdoin ajoon. Ja toisen setäni 60v. synttäreille olisi
tarkoitus kurvata tällä kapistuksella. Täti jo sanoi että hänet pitää hakea
tällä töistä ja viedä sinne synttäreille. :) Autoon palatakseni; kauppaan
sisältyi myös (ainakin sedän sanojen mukaan) uudelleen verhoillut etupenkit
jotka eivät ole koskaan ehtineet autoon kiinni. Jahka ne saadaan tonteille,
heivataan nykyiset volvon jakkarat mäelle ja asennetaan noi tilalle. Ja
nykyisen takapenkin tilalle on jo hommattu (=saatu ilmaiseksi) Valiantin
orkkis, mutta se vaatii verhoilun. Mutta kunhan ne etupenkit saadaan
malliksi sävylle, niin takapenkki olis tarkoitus verhoilla sitten niiden
mukaan samalla sävyllä ja materiaalilla. Tulevaisuuden suunnitelmissa on
leimaamisen lisäksi, turbon asentaminen moottorin kylkeen. Turbo ja kaasutin
paineistus sarjoineen on jo hommattu, vielä puuttuu välijäähdytin ja
sähköinen bensapumppu +muutama muu pikku nippeli. Kyseessä on täysin
nollabudjetti/rautalanka viritys moottoria avaamatta, 0,5bar ahdoilla.
Tekijäksi on lupautunut eräs mr. J.Aukio jolla on melko vakuuttava historia
mopareiden ja turbotekniikan parissa. Hänen autojaan löytyy tästäkin
blogista. Mutta ei siitä sen enempää tässä vaiheessa, kerrotaan lisää sitten
jos/kun jotain tapahtuu aiheen tiimoilta. Taka-akseliksi olisi myös
tarkoitus vaihtaa entisestä furystäni jäänyt moparin oma 8 3/4 tuumainen
lukolla, jonka kaventanee Valiantin alle sopivaksi myös em. herrasmies.
Levyjarruja eteen ja nelivaihteista A-833 manuaalia himoitaan, mutta vaatii
ensin säästöpossun lihottamiskuuria... Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti